Amélie on vuonna 2001 ilmestynyt romanttinen komedia, jonka on ohjannut Jean-Pierre Jeunet.
Traileri on valitettavasti ranskaksi, mutta niin on elokuvakin. Se tuo tarinaan omanlaisensa säväyksen. Trailerista huomaa ihania pieniä asioita mihin elokuvassakin on panostettu yövalo puhuu, taulut myös. Rakastan yksityiskohtia.
Parhaita yksityiskohtia mitä tiedän on Amélien alussa, kun esitellään hahmot. Mistä asioista kukin tykkää ja mitä asioita ei voi sietää ollenkaan. Amélie mm. nauttii kun saa syödä marjoja suoraan sormistaan. Amélien äiti taas nauttii, kun saa tyhjentää käsilaukkunsa, siistiä sen huolellisesti ja järjestää tavarat tarkasti laukkuun takaisin omille paikoilleen.
Isä taas on lääkäri, jolta tyttö ei saa ikinä läheisyyttä, joten joka kuisessa lääkärin tarkastuksessa isän tullessa lähelle, tytön sydän hakkaa niin kovin että isä uskoo tällä olevan sydän vika. Sydän vian takia Amélie käy äitinsä opettamaa kotikoulua, joten muita ystäviä hänellä ei ole kuin mielikuvitus ystävänsä.
Amélie päättää elää aikuseksi asti haave maailmassa äitinsä kuolemansa jälkeen, mutta ei pääse haavemaailmasta koskaan täysin eroon, mikä on hyvä niin.
Eräänä iltana 22 vuotiaana Amélie pudottaa hajuvesi pullonsa, joka osuu kylpyhuoneen lattian rajassa olevaan kaakeliin. Kaakeli irtoaa, Amélie kyyristyy katsomaan ja hapuilemaan mitä aukosta löytyy. Siellä on rasia, jossa on jonkun pojan aarre. Hän päättä selvittää kenelle laatikko kuuluu, jos laatikon omistaja tulisi iloiseksi hänestä tulisi hyvän tekijä.
Amélie muunmuassa innostaa isäänsä matkailemaan lähettämällä isän rakkaan puutarhatontun tutun lentoemännän mukaan maailmalle. Tonttu lähettää isälle kuvia terveisiksi ympäri maailmaa.
Kaupunkingilla kävellessään Amélie törmää jatkuvasti nuoreen herraan Ninoon, joka on aina passikuva koppien luona. Ihastusta alkaa olemaan ilmassa. Kerran Nino näkee kaljun miehen ja ryntää sen perään, Amélie lähtee seuraamaan heitä. Nino hyppää moponsa selkään, mutta tiputtaa toisen laukkunsa mopon kyydistä. Amélie poimii sen ja lähtee tutkimaan sitä kotiin.
Pudonneessa laukussa on albumi, josta löytyy revittyjä ja uudelleen kasattuja passi kuvia. Amélie tunnistaa kaljun miehen kansion sivuilta. Hän esiintyy siellä kahdeksan eri kertaa, kuka tämä mies oikein on?
Passikuvien keräily, on ohjaajan tuttavan harrastus. Ohjaaja olisi halunnut käyttää elokuvassa ystävänsä kirjaa, mutta olisi ollut mahdotonta selvittää kaikkien kirjassa esiintyvien henkilöllisyys ja kysyä sopisiko heille, että heidän kuvansa näkyisi elokuvassa.
Amélie jättää Ninolle erilaisia vihjeitä itsestään ja ehdottaa tapaamista, jotta Nino saisi kirjansa takaisin. Mutta Amélie on hyvin ujo ja arka rakkausasioissa, kunnon vanhan aikaista kissa ja hiiri leikkiä.
Amélie on kuvattu pääosin Montmarten kaupunginosassa, pohjois Pariisissa, joka on ohjaajan kotiseutua. Kaupunginosasta on tullut suuri turisti kohde fanien keskuudessa. Motmarten katujen varrelta löytyy myös Amélien työpaikkana oleva kahvila Café des Deux Moulins.
Samoin hedelmäkauppa, jonka omistajalle Amélie tekee jekkuja on oikeasti olemassa.
Elokuvassa ollut lasiseinä mihin Amélie kirjoittaa aina päivän menun, ei oikeasti kahvilassa ollut olemassa, vaan se oli lavaste. Mutta turisti ryntäyksen ja kyselyiden takia, kahvilan omistajat päättivät ottaa sellaisen käyttöönsä.
Kaikkea ei kuitenkaan ole kuvattu Ranskassa. Huoneistot on kuvattu studiossa Kölnissä, Saksassa. Esimerkiksi ohjaaja on ottanut vaikutteita portinvartijan asuntoon erään naapurinsa kodista. Portinvartijan asunto on täynnä jos jonkinlaisia muistoesineitä, ohjaajan mukaan asunto on kuitenkin karsittu versio hänen naapurinsa kodista.
Asunnot ovat hyvin värikylläisiä ja hämärästi valaistuja. Jokainen koti on tarkkaan harkittu ja ne kertovat omistajiensa elämää.
Myös kummitusjuna, jossa Nino työskentelee on olemassa Pariisissa. Tosin kummitusjunan sisäosat on lavastettu ja kuvaukset suoritettu Saksassa.
Amélien naapurissa asuu lasimies, joka maalaa paljon. Hänen maalauksensa ovat lavastajien taidonnäytteitä.
Elokuvasta tulee aina hyvä mieli ja tekisi mieli ruveta tekemään samanlaisia iloa tuottavia asioita muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti