Tämä versio Oopperan kummituksesta on vuodelta 2004, ja sen on ohjannut Joel Schumacheri. Elokuva on ollut parhaan lavastuksen Oscar ehdokas vuonna 2005. Elokuvan on lavastanut Anthony Pratt.
Elokuvasta ei löytyny kunnollista traileria. Tästä viedeosta, kuulee elokuvan muusiikkia ja voi katsella kuvia.
Elokuva kertoo nuoresta neidosta Christinestä, joka yllättäen saa pääroolin oopperasta 1870 luvulla, päätähden ottaessa hatkat. Tavallinen tanssityttö ei usko ensin korviaan.
Ensi-illan jälkeen Christineä tulee tapaamaan hänen nuoruuden ihastuksensa varakreivi Raoul, ja he ihastuvat uudelleen.
Oopperan tiloissa asusteleva kummitus ilmestyy Christinelle ja hän antautuu miehelle, koska uskoo tämän olevan isänsä lähettämä musiikin enkeli. Mies opettaa Christinelle laulun taitoja ja rakastuu nuoreen neitoon pakko mielteisesti. Hän murhaa ihmisiä, lähettelee kirjeitä ja järjestää onnettomuuksia oopperassa, etteivät ihmiset asettuisi hänen tai Christinen tielle.
Kummitus on paennut sirkuksesta Christinen baletti opettajan avulla kauan sitten, ja piiloutunut oopperan kellariin epämuodostuneiden kasvojensa takia.
Ketä saa loppujen lopuksi kenet?
Elokuva on kokonaan lavastettu, myös suurin osa ulkokohtauksista. Lavasteet on rakennettu Britteihin.
Elokuva kun sijoittuu oopperaan, on taas tehty lavasteisiin lavasteita. Taso kohtalaisen hyvä. Jotkut lavastelavasteet näyttivät tökeröiltä läheltä, mutta hyviltä kaukaa kuvattaessa.
Oopperan valaistuksessa on käytetty paljon tulta, ei mitään led valoja.
Oopperassa on teatterille ominaisia piirteitä, se on todella sokkeloinen. Oopperan takaa löytyy tilat vaatteiden vaihdolle, lavatuksen rakentamiselle, näyttelijöille, suurelle tähdelle sekä monen mutkan kautta kellarista löytyy kummituksen olinpaikka.
Takahuone on suuri puurakennelma, joka vaikuttaa aidolta, tilaa ja sopukoita on oltava moneen tarpeeseen Christinen huone taas on hieno ja laitettu. On peiliä, kokolattiamattoa ja tapettia, ei mitään nopeasti tehtyä nurkkausta.
Mitä alemmas mennään sitä kivisemmäksi ja kolkommaksi tilat muuttuvat, kunnes saavutaan kummituksen olinpaikkaan, joka vaikuttaa aika viihtyisältä.
Kummituksen asuinpaikka. Paljon kynttilöitä, lämmintä valoa, mutta silti kostealta ja kolkolta vaikuttavat kivi seinät.
Raoulin ja Christinen katto kohtaukseen on rakennettu isoja patsaita.
Elokuvassa nähdään paljon patsaita katon lisäksi muunmuassa hautausmaalla. Fondeja on myös käytetty paljon apuna ulkokohtauksia kuvattaessa, jotta saadaan halutunlainen tausta kohtaukselle.
Kummituksen asuin paikkaan pääsee vain veneellä, joka kulkee kiskoja pitkin oikeassa vedessä.
Heidän saapuessaan vedestä noudee kynttilöitä, joissa on aluksi ledvalo, mutta näyttää vaihtuvan aidoksi tuleksi. Samat kynttilät nousevat useaan kertaan vedessä, kun tuloa kuvataan monesta eri kulmasta.
Hautausmaa on rakennettu myös. Taustalla on maalattu fondi, jonka rajoja on häivytetty savulla. Savulla on myös onnistuttu luomaan synkkää, mutta hentoa fiilistä hautausmaalle.
Elokuvaa varten on tehty kolme erilaista kristallikruunua.
Yksi sähköversio alun mustavalko kohtausta varte, yksi oikea kristallikruunu kaikkia yleiskuvia varten ja yksi lasista ja sokerilasista valmistettu tiputettavaksi tulipalo kohtausta varten. Kruunu on pudotettu oikeasti, jolloin se on hajonnut, joten kohtaus on kuvattu vain kerran. Pelkästään kattokruunut maksoivat tuotannolle noin miljoonan.
Puvuilla on onnistuttu luomaan myös eri arvoisuutta henkilöhahmojen välillä. Suuri ja mahtava ooppera laulaja on pukeutunut suureen ja näyttävään pinkkiin juhlapukuun, kun taas tavalliset ihmiset ovat saaneet päälleen maan läheisillä väreillä varustellut vaatteet.
Elokuva oli mielestäni todella pitkäveteinen. Kaikki vuorosanat laulettiin oopperalle ominaisella tyylillä venyttäen, kenellä on aikaa elämässään laulaa asiansa oopperaksi. Puolet elinajasta menee hukkaan, kun saman asian voisi kertoa puolet nopeamminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti